24.6.1985

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

Kesko Oy on A:n, B:n ja C:n holhoojalle D:lle 2.7.1981 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla raastuvanoikeudessa kertonut, että mainittujen lasten isä ja D:n aviomies Kuopiosta ollut rakennusmestari E, joka oli sittemmin 4.7.1982 kuollut, oli raastuvanoikeuden 27.2.1981 julistamalla, 22.4.1981 hänelle tiedoksi annetulla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan Kesko Oy:lle 141.824,57 markkaa ja korkoa 133.392,29 markalle 5 prosenttia 19.1.1981 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.500 ja rauenneesta maksamismääräysmenettelystä aiheutuneista kuluista 500 markkaa. E:n luona 25.6.1981 toimitetussa ulosmittausyrityksessä hänet oli todettu varattomaksi eikä sanotuille saamisille siten ollut kertynyt suoritusta.

E oli 19.7.1976 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut Vehmersalmen kunnan Litmaniemen kylässä sijaitsevasta Tuomaalan tilasta RN:o 2:8 2.000 neliömetrin suuruisen määräalan, josta oli sittemmin muodostettu Haapaniemen tila RN:o 2:41, A:n ja B:n nimiin. Kauppahinta 3.800 markkaa oli kuitenkin maksettu E:n varoilla. E ja D sanottujen lastensa holhoojina olivat 23.8.1979 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet Haapaniemen tilan eräälle henkilölle 48.000 markan kauppahinnasta.

E C:n holhoojana sekä D omasta puolestaan ja sanotun lapsensa holhoojana olivat 6.9.1978 vahvistetulla vaihtokirjalla ostaneet Kuopiossa Kettulanlahden kaupunginosan 26. korttelissa sijaitsevan talon ja tontin n:o 1 D:lle ja C:lle puoleksi kummallekin. Vastike oli suoritettu siten, että D oli luovuttanut myyjille omistamansa Asunto Oy Simpankaarteen osakkeet n:o 365 - 413, jotka oikeuttivat 49 neliömetrin suuruisen huoneiston hallintaan yhtiön omistamassa talossa, ja että myyjille oli sen lisäksi maksettu 144.500 markkaa rahana. Myyjille suoritetun vastikkeen arvo oli ollut ainakin 250.000 markkaa. C:n osuus ostetun kiinteistön hinnasta eli ainakin 125.000 markkaa oli maksettu E:n varoista. Nämä varat hän oli saanut toiminimellä E Ky harjoittamastaan liiketoiminnasta. E ja D Panu C:n holhoojina olivat 15.10.1979 vahvistetulla kahdella kauppakirjalla myyneet A:lle ja B:lle, joita oli kaupantekotilaisuudessa edustanut oikeuden määräämä uskottu mies, edellä mainitusta C:n osuudesta taloon ja tonttiin n:o 1 kummallekin kuudesosan koko talosta ja tontista. Siten kukin kolmesta lapsesta oli tullut omistamaan kuudesosan tästä talosta ja tontista. Tämän jälkeen tontille oli rakennettu arvokkaat rakennukset, joista C:n, A:n ja B:n omistukseen oli tullut kullekin heidän kiinteistöosuuttaan vastaava osa. Rakentamiseen oli käytetty E:n varoja ainakin 100.000 markkaa. Talo ja tontti n:o 1 sekä sillä olevat rakennukset oli 12.2.1981 vahvistetulla kauppakirjalla myyty 1.018.500 markan kauppahinnasta.

Kerrotut alaikäisten lasten nimiin tapahtuneet hankinnat, A:lle ja B:lle tapahtunut määräalan hankinta kokonaisuudessaan sekä C:lle tapahtunut talon ja tontin n:o 1 hankinta 125.000 markan osalta ja sille rakentaminen A:n, B:n ja C:n kohdalta 100.000 markan osalta oli rahoitettu E:n varoilla. Hän oli siten lahjoittanut mainituille alaikäisille lapsilleen kysymyksessä olevan omaisuuden. Lahjoituksen vastaanottamiseen ei lapsille kuitenkaan ollut määrättyä uskottua miestä. Sen vuoksi Kesko Oy on E:n ulosmittausvelkojana vaatinut lahjoitusten julistamista velkojien oikeutta loukkaavina mitättömäksi ja sen vahvistamista, että omistusoikeus määräalaan ja siitä muodostettuun Haapaniemen tilaan sekä 6.9.1978 vahvistetulla vaihtokirjalla C:lle tulleeseen osuuteen talosta ja tontista n:o 1 oli kuulunut E:lle, että määräalan lahjoitus ei ollut esteenä omaisuudesta myytäessä saadun ja nykyisin Kuopion kaupungin Kettulanlahden XVI kaupunginosan korttelissa 19 taloon ja tonttiin n:o 13 sijoitetun kauppahinnan 48.000 markan ulosmittaamiselle A:lta ja B:ltä kauppahinnan sijaan tulleesta talosta ja tontista n:o 13, että E:lle tekemä edellä kerrottu 125.000 markan arvoinen kiinteistöosuuden lahjoitus ei ollut esteenä omaisuudesta myytäessä saadun kauppahinnan osan 125.000 markan ulosmittaamiselle 125.000 markan määrästä C:ltä kauppahinnan sijaan tulleesta talosta ja tontista n:o 13 ja että E:n A:lle, B:lle ja C:lle talon ja tontin n:o 1 rakentamisen yhteydessä tapahtunut 100.000 markan lahjoitus ei ollut esteenä omaisuudesta myytäessä saadun kauppahinnanosan 100.000 markan ulosmittaamiselle. A:lta, B:ltä ja C:ltä kauppahinnan sijaan tulleesta talosta ja tontista n:o 13 edellä mainittujen Kesko Oy:n E:ltä olevien saamisten suorittamiseksi. Sen varalta, että mainittu talo ja tontti n:o 13 eivät enää olisi tallella, Kesko Oy on toissijaisesti vaatinut, että D velvoitettaisiin holhoojantoimessaan suorittamaan Kesko Oy:lle sen saamiset lasten muusta omaisuudesta. Lisäksi Kesko Oy on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Raastuvanoikeuden väitepäätös 7.5.1982

D:n väitettyä, että koska Kesko Oy oli perustanut kanteensa siinä mainittujen oikeustoimien pätemättömyyteen eikä konkurssisäännön 46 §:ssä mainittuihin takaisinsaantiperusteisiin, yhtiöllä ei ulosmittausvelkojana ollut oikeutta ajaa kysymyksessä olevaa kannettaan, raastuvanoikeus on ennen jutun asiallista ratkaisemista julistamassaan päätöksessä lausunut, että kanteessa vaadittiin sellaisilla luovutuksilla saadun omaisuuden, joiden väitettiin tapahtuneen ulosottolain 3 luvun 35 §:ssä tarkoitetuissa olosuhteissa, käyttämistä Kesko Oy:n saamisten suorittamiseen ja että Kesko Oy:llä oli sen vuoksi puhevalta asiassa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt D:n väitteen.

Raastuvanoikeuden päätös 17.9.1982

D:n kiistettyä kanteen ja vaadittua korvausta oikeudenkäyntikuluistaan raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että E, joka oli kanteessa mainitulla yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan Kesko Oy:lle sen kanteessa kerrotut saamiset ja joka oli 25.6.1981 toimitetussa ulosottoyrityksessä todettu varattomaksi, oli ostanut 19.7.1976 vahvistetulla kauppakirjalla alaikäisten A:n ja B:n holhoojan lasten nimiin 2.000 neliömetrin suuruisen määräalan Tuomaalan tilasta RN:o 2:8 Vehmersalmen kunnan Litmaniemen kylässä 3.800 markan kauppahinnasta. Määräalasta oli sittemmin muodostettu Haapaniemen tila RN:o 2:41 ja se oli 23.8.79 vahvistetulla kauppakirjalla myyty edelleen 48.000 markan kauppahinnasta. E C:n holhoojana sekä D omasta puolestaan ja lapsensa holhoojana olivat 6.9.78 vahvistetulla vaihtokirjalla ostaneet D:lle ja C:lle puoleksi kummallekin Kuopiossa Kettulanlahden kaupunginosan 26 korttelissa sijaitsevan talon ja tontin n:o 1. E ja D mainitussa holhoojantoimessaan olivat sitten 15.10.1979 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet A:lle ja B:lle, joita oli kaupantekotilaisuudessa edustanut oikeuden määräämä uskottu mies, edellä mainitusta C:n osuudesta taloon ja tonttiin n:o 1 kummallekin kuudesosan koko talosta ja tontista. Kukin lapsista oli siten tullut omistamaan siitä kuudesosan. Sen jälkeen tontille oli rakennettu asuin- ja saunarakennus. Mainittu talo ja tontti n:o 1 ja sillä olevat rakennukset oli sitten myyty 12.2.1981 vahvistetulla kauppakirjalla eräille henkilöille 1.018.500 markan kauppahinnasta.

Koska Kesko Oy ei kuitenkaan ollut hakenut ulosmittausta konkurssisäännön 46 §:ssä säädetyssä ajassa sen oikeutta loukkaaviksi väitettyjen oikeustoimien tapahtumisesta, yhtiöllä ei enää ollut oikeutta vaatia takaisinsaantia mainitussa lainkohdassa kerrotuilla perusteilla. Kun jutussa ei ollut näytetty, että 19.7.1976 tapahtuneeseen määräalan ostamiseen, 6.9.1978 tapahtuneeseen tontin osan ostamiseen tai tontille rakentamiseen olisi käytetty E:n varoja tai että noilla oikeustoimilla olisi muutoinkaan loukattu Kesko Oy:n oikeutta, yhtiö ei voinut vedota mainittujen oikeustoimien muusta syystä ehkä johtuvan pätemättömyyteen. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut Kesko Oy:n korvaamaan D:n oikeudenkäyntikulut 16.000 markalla.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 22.11.1984

Kesko Oy oli valittamalla saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi ja vaatinut kanteen hyväksymistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. D holhoojantoimessaan oli vastannut valitukseen ja vastauksessaan vaatinut raastuvanoikeuden 7.5.1982 julistaman väitepäätöksen kumoamista ja Kesko Oy:n ajaman kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Hovioikeus on päätöksessään lausunut, että Kesko Oy:n raastuvanoikeudessa esittämä kanne on tarkoittanut siinä mainittujen lahjoitusten mitättömäksi julistamista ja tällä perusteella tapahtuvaa palautusvelvollisuutta ulosotossa. Kysymys ei siten ollut ulosottolain 3 luvun 35 §:n ja konkurssisäännön 46 §:n mukaisesta takaisinsaantikanteesta. Kesko Oy:llä ulosottovelkojana ei kuitenkaan ollut oikeutta vaatia mainittujen lahjoitusten julistamista mitättömäksi. Sen vuoksi ja kun raastuvanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa Kesko Oy:n kannetta tutkittavakseen, hovioikeus on D:n väitteen hyväksyen kumonnut raastuvanoikeuden jutussa 7.5.1982 julistaman väitepäätöksen ja raastuvanoikeuden pääasiassa julistaman päätöksen siltä osin kuin siinä oli annettu Kesko Oy:n kanteesta lausunto ja jättänyt kanteen tutkimatta. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa osassa raastuvanoikeuden päätös on jätetty voimaan. Lisäksi hovioikeus on velvoittanut Kesko Oy:n suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 800 markkaa.

Perustelut

Kesko Oy on kanteessaan ja sitä raastuvanoikeudessa kehitellessään perustanut vaatimuksen paitsi ulosottolain 3 luvun 35 §:ssä ja konkurssisäännön 46 §:ssä tarkoitettuihin takaisinsaantiperusteisiin myös siihen, että kanteessa mainitut E:n varoista hänen alaikäisille lapsilleen A:lle, B:lle ja C:lle tapahtuneiksi väitetyt lahjoituksen eivät olleet täyttyneet, koska lahjoja lasten puolesta vastaanottamaan ei ollut määrätty holhouslain 65 §:ssä tarkoitettua uskottua miestä, ja että omistusoikeus luovutettuun omaisuuteen ei puheena olevilla oikeustoimilla ollut siirtynyt lahjan saajille ja että lahjoitukset olivat niin ollen pätemättömiä suhteessa E:n ulosottovelkojana olevaan Kesko Oy:öön. Kesko Oy:llä ulosottovelkojana on riittävä oikeudellinen tarve vaatia sanottujen lahjoitusten mitättömyyden vahvistamista ja siihen perustuvaa omaisuuden ulosoton piiriin palauttamista. Hovioikeuden ei niin ollen olisi pitänyt lausumillaan perusteilla jättää Kesko Oy:n kannetta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden 7.5.1982 jutussa julistaman väitepäätöksen ja jättänyt Kesko Oy:n kanteen tutkimatta sekä velvoittanut Kesko Oy:n suorittamaan D:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 800 markkaa. Juttu palautetaan Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksetta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja antaa siinä uusi lausunto.